Vanhaherra Cohen tanssi loppuun rakkauden.
Itse suosin jatkuvuutta. Siksi tanssi en.
Vaikken kanssasi tanssimaan oppinut,
Opin enemmän: opin sinut.
(Jarkko Martikainen)
Oh, but I remembered you friday nights, 1969
Ainiin varmaan tääkin on nyt lokakuusta friends only.
tuntuu oudolta
Juuri tällä kadulla erosimme vuosia sitten, sä puhuit mun puolestani:
"Päästäkää se huligaani, se ei ehkä osaa käyttäytyä, mut se osaa
rakastaa"
Me olimme vapaita ja sekaisin kuin Sid ja Nancy
Ratsastimme auringonlaskuun vaikka eihän tää oo Villi Länsi
Paluu näille kulmille, täältä tullaan elämä, pahaa kärpäsellekään emme voisi tehdä
Me kuljettiin niin reteesti, tyttöni ja mä, että vaikkei me oltu kovia
jengit väistivät meitä
Herra tuomari armahda huligaani, etkö tiedä mitään rakkaudesta?
Hätä ei lue lakia,
eikä rakkaus tunne rajoituksia
MAP OF THE PROBLEMATIQUÉ

Miten voi yks ihminen tehä näin 10000000000 kertaa onnellisemmaks ku ikin ja miten voi vaan ees olla semmonen ihminen ja miten voi jokku ihan muutama sana olla nii paljo. Ja miten voi sitte kaiken jälkee alle kolmen tunnin matkan jälkeen putoo aika tosi kovaa arkeen ja siihen et vittu niin just aha se ihminen on jossain monen kilometrin pääs ja et tääl ei oo mitään muuta ku verokorttimuutokset ja kaks viikkoa vanhat joululahjat.

in a big, big way
i am really small
i get off my feet
Tivolitkaan ei saa mua nauramaan eikä sirkus tai 100 hattaraa
Olen sinun
jos tahdot
niin olen sinun
jos mä löysin sut 10000000000000 ihmisen joukosta niin mä uskon että se on oikein.
"VITTU HAPPI LOPPUU! ILOISET AJATUKSET AUTTAKAA!"
ja luen sen 15 kertaa ja joka kerta se on täydellisen hienoo.
Sellaisia ovat ihmiset täälläpäin
Ruumiit höyryten
Tohtori, antakaa minun kuolla (On helppo kirjoittaa reseptejä)
Silmäni ja korvani täyttävät kaikki aistit
Tahtoisin avata ikkunan
Enkä pysty käskemään hevosia
En käsitä mitään heidän sekavista puheistaan
Auta häntä
En ole mikään maailmanparantaja ja annan hänen jäädä makaamaan
Mitä minulla on tekemistä tässä loppumattomassa talvessa
Hevoset ovat hiljaa
Monet tarjoavat kylkensä
He riisuvat minulta vaatteet ja minä katselen heitä rauhallisesti
Tiedätkö, sanoo ääni korvaani
Hevoseni on kuollut
Tunsin sen niinkuin iho nyt ylipäätään tunnetaan. Se ihminen torin kulmassa vaalea hiivaleipä kädessä muuttuu äidiksi, isäksi, häikäiseväksi valoksi, likaisiksi hampaiksi, viinan hajuksi tai miksi tahansa muuksi yhtä älyttömäksi ja sulautuu yöhön tai nousevaan aamuun. Se ihminen puisen potkukelkan kyydissä eikä kukaan työntämässä. Se ihminen sininen nailonkassi olallaan. Ihminen jokaisessa pohjoiseen kulkevassa junassa ja ihminen odottavissa liikennevaloissa.
Se ihminen olen minä.

Your head will collapse but there's nothing in it and you'll ask yourself
Where is my mind?
Mä oon sekaisin mä rakastan niitä sun rupisia polvia jotka teloit silloin kun putosit liian matalaan veteen.
aivan kunnon mies
aivan kunnon mies
aivan kunnon mies
ja mä en oo yksin.

Siistiihän se oli olla niinku ei mikää koskaa liikuttais polttaa tupakkaa ja sen savun takaa katsoa sua suoraa silmiin vaik sä aina katsoitki jonnekki tosi kauas etkä koskaa siihe ihan lähelle mis mä olin ja vaikka öisin humalassani yritin sulle kertoo että ei mulla oo hajuukaa mistää nii upeesta ku sä nii silti sun piti katkoo mun lempikitaran kielet ja vaikka se mua surettiki nii en osannu olla ees vihanen sanoin vaan että ei se mitään ei se haittaa ja poltin uuden tupakan
niin se nyt sentään kaipaa mua
ja levättiin.
Vaan sinä livahdit karkuteille. Taaskaan unta saanut en. Pitkiksi päiviksi muutti meille epätoivo niin hiljainen.
Pyytäen,
pysyisit täällä luonamme.
Mutta kun lepäät ja katson sinuun, saatan nähdä maailmaan niin kovin kauniiseen, että mietin, voiko sitä ollakaan?
Ymmärrys selättää hämmennyksen ja kaikkeus on hiljennyt. Ja minä käsitän, että olen
onnellinen.
Toivon vain, että sinäkin olet
onnellinen nyt.
Mulla ei oo tähän kohti vielä sanoja tässä mä tahtoisin kertoa jotenkin tosi syvällisellä tavalla että minkä takia on tärkeetä rakastaa sitä toista ja pitää siitä huolta vaikka sillä ei meniskään aina ihan kymmentätuhatta sitten siltä lähtis tulemaan niin mieletöntä juttua että kuin huomaamatta me alettais nousemaan kohti kattoa
Sinä pyörität mietteitä joissa oot maannut toivoen että oisit takaisin saanut ees muutamat minuutit, tunnit tai päivät ja sanoa sanat jotka ilmaan jäivät ja koskettaa elävää ihoa vielä ja palata kotiin ja hän olis siellä ja kertoa kuinka on rakkain ja parhain. Kun pelkäät että sulle jäi vain jämä, että petosta on ihmisen elämä, minä lakaisen roskat ja puhdistan pöydän ja toivon rippeitä nurkista löydän ja nauramme kun myrsky tavoittaa meidät!
Siis tavataan! Tiedät kyllä, missä: totta kai ruutitynnyrissä. Kaikki tää on täysin turvallista, kunhan ei paina tuosta napista. Ajasta aikaan hourailtu on.
Te tiedätte tyypin tän: se vatvoo sisintään ja pelkää liikaa paljastavansa. Vaikka päätä kivistää, niin en voi livistää, kehää kierrän ja kehässä pysyn. Tahdon hajottaa ja jälleenrakentaa! Miksi mesoan? Muuhun en pysty. Synnytän maailman ja valonsa sammutan, tuskin tietäen, miten ja miksi... Mulle nauravat lapsetkin! Minä nauran takaisin.
Olen hyvin sekaisin ja ruutia keksin!
:)))))))))))))))))))))))))))))))))))))))X
Mä en pelleile, koetan, mut se ei vaan käy.
minä koitan purra siltä nenän irti ja lyön voimien takaa
Olet unessa mies, valveilla nainen
Voihan jee
Ja minä olen unessani mies joka tietää just mitä tekee
Jossain välissä kuulen nimeni ja havahdun hereille
Sulla on hampaanjälkiä otsassa huuli halki ja posket turvonneina
Sinä painaudut kainalooni ja näytät kuin oisit turvassa
Tällaisina hetkinä inhoan itseäni aika paljon
Vahingossa putosi kaljapullo housuille ja sängylle mutta ei se haittaa. Ei haittaa nyt mikään eikä mistään kyllä jaksa edes piitata. Antaa mennä ja tulla kaiken vaa ihan miten haluu. Silmät on vieläkin sekasin. Räkä on nyt kaulalla.
Saattaa mennä viikonpäivät etten todellakaan yhtään Älykästä ajatusta itsestäni pysty nyhtää
Saatan käyttää kaikki rahat viinaan Jos sellaisen oikun toteutus mua helpottaa
Ja sitten kavereilla roikun
Saatan olla monta päivää syömättä Ja kiihtyvyyden asteikolla mitattuna
Tunnen nollan läheisyyden
Ja minä puhun paljon, Nukun vähän, Jätän laskut viime tinkaan
Hätäännyn ja soitan perään
Onnistu ei varsinkaan siksi Että samanlainen olen ollut aina
Minun elämäni perääntyy Kuin vuoden vanha kiinnelaina
Kun miljoona kertaa käytetty muovipussi hajoaa ja tavarat leviää pitkin katua niin tekee vain hieman mieli huutaa vittua.

